Pelaaminen

Antikristuksen yö on liveroolipeli, ja enemmän liveroolipelaamisen perusteista voi lukea sivulta http://www.larp.fi/wiki/Larppaaminen/ . Liveroolipelejä ja pelaamistapoja on tietenkin erilaisia. "Meidän peleissämme", siis Harmaasusien historianelävöityslarpeissa standardiksi on muodostunut se, että offgame eli pelin ulkopuolelle tiputtautuminen on kaikissa muodoissaan vältettävää, ja tätä sääntöä aiotaan nytkin noudattaa. Äänekkäät offgame-huomautukset, offgame-piirien muodostaminen tupakkapaikalle tai vitsikkäät ifgame-puheet eivät ole toivottavia. Jos ei tunne voivansa tai jaksavansa jatkaa ingamessa, voi ja tulee poistua pelipaikalta löytyviin offgame-tiloihin (joko parkkipaikalle tai pelinjohdon luvalla GM-mökkiin): ne on kuitenkin varattu rauhoittumiseen sekä välttämättömistä syistä pelistä poistuville, joten esimerkiksi äänekäs keskustelu offgame-tiloissa on kielletty.

Pelissä on tarkoitus eläytyä 1400-luvun alun ihmisten elämään ja toimia kuten he, sen kummemmasta ei ole kyse. Pelin "kohtaloaspekti" on lopun taistelu. Se tulee tapahtumaan siinä muodossa kuin se on ennalta määritelty, ja kaikkien tulee sovittaa pelaamisensa tähän faktaan. Olemme pyrkineet kirjoittamaan sen hahmoihin sisään niin, että ainakaan useimpien pelaajien ei tarvitse muuttaa vapaata pelaamistaan sen takia.

Pelissä ei tapahdu kaiken aikaa eikä ole tarkoituskaan. Valtaosalla hahmoista on kädet täynnä työtä askareiden ja taisteluun valmistautumisen kanssa: tällainen aivan tavallinen puuhailu, oleilu sekä hahmojen välinen normaali kanssakäyminen ovat pelimme pääsisältö. Useimmilla hahmoista on myös "juonia", siis erityisiä tavoitteita ja tehtäviä. Niiden toteuttamisesta ei tarvitse ottaa mitään paineita, sillä usein käytännön työt halonhakkuusta ruoanlaittoon voivat olla hahmolle sillä hetkellä tähdellisempiä kuin niin sanotut juonet.

Pelimateriaalimme tarjoaa toivottavasti riittävästi tietoa hussilaissotien ajan ihmisen pelaamisesta. Valitettavasti vuosiluvuista, teorioista ja teknisistä asioista on kuitenkin aina helpompi kirjoittaa materiaalia kuin käytöksestä, tunteista ja ajatuksista, ja se näkyy myös tekemiemme artikkelien sisällössä. Mikäli kaipaa helposti saatavilla olevaa lisätietoa yksityiselämästä ja käytöksestä, ovat seuraavat kolme hyviä ja klassisia lähteitä:

Johan Huizinga: Keskiajan syksy http://www.helmet.fi/record=b1304418~S9*fin

Georges Duby (ed.): History of private life 2 http://www.helmet.fi/record=b1036029~S9*fin

Emmanuel Le Roy Ladurie: Montaillou http://www.helmet.fi/record=b1619276~S9*fin

Kuten linkeistä näkyy, kaikkia löytyy ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista useina kappaleina.

Huizingan teos käsittelee lähinnä ylimystöä ja porvaristoa, Montaillou maalaiselämää ja History of private life hyvin laajasti kaikenlaista keskiaikaista yksityiselämää rakennusten huonejaosta kirjeenvaihtoon.

Pelin kantava teema on uskonto, voimakkaasti koettu ja monille hahmoille vahva henkilökohtainen kristinusko. Katolinen kirkko, sen rituaalit ja vahva merkitys ihmiselämässä ovat hahmoille itsestäänselvyyksiä. Vaikka suuri osa hahmoista onkin kirkon virallisen opetuksen kanssa eri mieltä, itse kirkkoa ja sen olemassaolon oikeutusta ovat vain harvat valmiita kyseenalaistamaan, ja silloinkin voimakkain teologisin perustein. Vaikka monet aikakauden katolisista ja hussilaisista käytännöistä voivat nykyihmisestä vaikuttaa taikauskoisilta tai huvittavilta, hahmoille ne ovat enimmäkseen totisinta totta. Tämän vuoksi toivomme pelaajilta uskon ja kristillisyyden pelaamisessa kohtuullisen harrasta asennetta ja pahimpien ylilyöntien välttämistä. Kannattaa myös muistaa, että ihmisille yleensä ei ole ongelma, vaikka heidän maailmankuvassaan olisi vahvojakin sisäisiä ristiriitaisuuksia - toisaalta myös keskiajalla osattiin ajatella loogisesti ja ajoittain näitä ristiriitaisuuksia toisille osoittaa.

Hussilaisten ryhmien välisiä käytännön eroja:

Kärjistetyt stereotyypit

• Tabor: uskonfanaatikkoja, puritaaneja, anarkisteja. Sotivia pappeja ja saarnaavia naisia. Pelottavia ja hurjia, mutta toisaalta myös hajanaisia ja järjestäytymättömiä.
• Orvot: jäyhiä autoritäärisiä militaristeja. Kaikki ovat tasa-arvoisia ja kaikkien pitää olla samaa mieltä. Äärettömän tehokkaita no-nonsense-tyyppejä. Uskoa puolustetaan kovasti, mutta itse usko on kasvavassa määrin sivuosassa militanttiin nationalismiin nähden.
• Praha: ailahtelevaisia pomottajia. Usko on enemmän politiikan väline tai akateemisen väittelyn lähde kuin suurten intohimojen kohde tai ehdoton totuus. Ajavat omaa etuaan ja itsenäisyyttään, muu Böömi on sivuseikka. Vähemmän suuria voittoja mutta myös vähemmän katastrofeja ja ylilyöntejä kuin veljeskunnilla. Ylpeitä, traditionaalisia, neuvottelevia, petollisia.

Naisten osallistuminen päätöksentekoon

• Tabor: hyvin yleistä
• Orvot: teoriassa avoin suhtautuminen, käytännössä harvinaista
• Praha: periaatteellisella tasolla kielteinen suhtautuminen, käytännössä (mm. Prahan lainsäädännön takia, se ei erotellut sukupuolia) hyvinkin yleistä.

Naiset uskonnollisina toimijoina (mm. saarnaajina)

• Tabor ja Orvot: tietyin rajauksin hyvin yleistä
• Praha: nuivempi suhtautuminen.

Uhkapeli, ei-kirkollinen musiikki, ryyppääminen, muu ilonpito

• Tabor: synnillisinä pääosin kielletty
• Orvot: sotilasmoraalia heikentävinä vahvasti rajoitettuja, ei kuitenkaan sinällään kiellettyjä
• Praha: ei erityisiä rajoituksia, siis suunnilleen sama suhtautuminen näihin asioihin kuin ei-hussilaisilla.

Yhteiskunnallinen arvojärjestys

• Tabor: pitää kumota ja ennen kaikkea kirkolta kaikki valta pois (ja meidän papeille)
• Orvot: pitää tasoittaa ja yhtenäistää yhteisen edun tavoittelemiseen, kirkolta valta pois ja vallansiirto aatelisilta veljeskuntien jäsenten päämiehiksi äänestämille (eli meidän aatelisille)
• Praha: periaatteet säilytetään, vallansiirto kirkolta (meidän) yliopistolle ja aatelistolta yhteisöille (meille).